Pieni kuivausteline. Tai romunkeräysteline

Aikaa sitten tuunasin vanhasta henkarista ja vanhoista pyykkipojista kuivaustelineen märille pipoille ja lapasille niin että voisin kuivattaa koiralenkillä kastuneet varusteet takan lämmössä.

Vempele on ollut tosi toimiva ja kovassa käytössä. 

Sellaisen tein myös askarteluhuoneeseen kaiken maailman romppeille...

Netissä olen nähnyt samankaltaisia viritelmiä jotka on tehty vyyhdinpuista. Minulla on paritkin vyyhdinpuut mutta ne ovat aika suuret ja sitäpaitsi käytössä. Niinpä en paljoa aikaillut kun kirpparipöydässä oli kahdet "kudinpuut" euron ja kahden hintaan, vaan sujautin ne koriini.

 

Hieman kärsineet ja pientä fiksausta vailla ne olivat mutta juuri passelit tähän tarkoitukseen.

 

Aloitin noiden pienempien tuunauksesta.

Niiden päähän piti tehdä ripustuslenkki ja lenkille oma kappaleensa sillä näistä puista puuttui kokonaan tötterö tuolta päästä ja tukikeppi oli päästä hieman haljennut.

Onneksi romulaatikosta löytyi vielä äidin vanhoja puisia pyykkipoikia. Nämä vanhat ovat tosi tukevia nykyisiin puisiin verrattuna sillä näissä on tuo metallinen kiekura molemmilla puolilla.

Pyykkipoikiin porasin reiät ja ripustin ne paikoilleen.

 

Enpä tiedä mitä Neiti Vieno Välikivistö Karvian Sarvelasta tykkäisi vyyhdinpuittensa uudesta käyttötarkoituksesta mutta minä olen tyytyväinen lopputulokseen.

 

Saattaa olla että näille olisi käyttöä askarteluhuoneessakin.

Toistaiseksi ne ovat vallanneet henkariviritelmän paikan eteisen katossa.

Eteisen uudet ovet eli ihan oikeaa remppaa, pitkästä aikaa.

Pari vuotta sitten saimme valmiiksi remppakierroksen koko talossa pihaa ja ulkopuolta myöten.

Remppaväsymyksestä (kestihän sitä puuhaa nelisen vuotta) toivuttuamme minun on alkanut tehdä mieli laittaa paikkoja uusiksi vähän sieltä sun täältä. Maalata ja ainakin vaihtaa kalusteita. Edes vähän. Joku joka täällä myös asuu, ei ole aikaisemmin lämmennyt ajatukselle.

Meillä on aika hassu eteinen. Oikeastaan semmoinen aula tai hienosti voisi kutsua sitä halliksiki mutta se kuullostaa liian mahtipontiselta vaikka siellä on takkakin.

Eteinen on melko suuri mutta siinä on yhteensä 6 aukkoa. Oveton aukko keittiöön, olohuoneeseen ja sisääntuloon. Paljeovi (kamala mutta käytännöllinen) työhuoneeseen ja ovet vessaan ja alakertaan. 

Nuo ovet eivät ole alkuperäisiä vaan mahdollisesti 80-luvulla laitettuja tammiviiluovia.

Nyt jo kovin kuluneita ja viiluistaan repsottavia. Eivät ainakaan helposti korjattavissa.

 

Tummat ovet tekevät tilasta, jossa ei ole ikkunoita, aika pimeän.

Jo remppavaiheessa haaveilin uusista ovista mutta silloin budjetti nousi pystyyn sillä ovet ovat tämmöisessä vanhassa talossa ihan oman kokoisiaan ja siis tilattava mittojen mukaan karmeineen. Niiden asennuskaan ei ole ihan yksinkertainen juttu sillä täällä ovat niin seinät kuin lattiatkin hieman vinksallaan. Tuo kellarin ovi on esimerkiksi etukenossa.

Lopulta Akea ei tarvinnut juurikaan suostutella kun aloin puhua jälleen kerran uusista ovista.

 

Puhelu samaan luottofirmaan joka asensi meille keittiön ja teki saunan ja kylppärin, ovien valinta ja tilaus. Ja nyt meillä on sitten uudet ovet! 

Ihan uskomattoman valoisalta vaikuttaa nyt koko eteinen.

Oviksi halusin mahdollisimman yksinkertaiset peiliovet. Oikeastaan olisin halunnut maitolasisen peilioven kellariin mutta se haave torpattiin heti...

Noista peiliovista tulee aina mieleen aika, jolloin pyysimme tarjouksia keittiökalusteista:

Nuori innokas myyntimies eräässä firmassa yritti saada minut vakuuttuneeksi ettei peilejä yksinkertaisesti kannata laittaa keittiökaappien oviin. Että niiden puhtaanapito on varmaan tosi hankalaa ja ne tulevat maksamaankin niin paljon. Epätoivoisesti yritin selittää että en halua peilejä, siis kuvastimia vaan sellaisen ovirakenteen jossa on ikäänkuin levy eli peili jonka ympärillä on kehykset. Siis peiliovet.( Onko tämmöisillä ovilla sitten joku toinenkin nimi?)

No ei me sitten varmuuden vuoksi otettu niitä peiliovia siitä firmasta.

 

 

Keltaisen talon kylpyhuone eli nukkekotihommia jälleen

Tyynen ja Topin huushollin kylppäristä tuli aika romanttinen.

Kaikki lähti siitä,että sain appivanhemmilta heidän arpajaispalkinnoksi saamansa saippuakupin. Se on tuo ruusuinen posliiniamme.

Ammeen ruusujen väriin sopi hienosti vaaleanpunaiset lattiakaakelit (maalattu, ruudutettu ja lakattu kartongin palanen) sekä seinä. Puolipaneelit sudin kyllä valkoisiksi.

Lampun tein korkista ja pitsin kappaleesta johon ompelin helmiä.

 

Peilin sain joulukalenterista ja allas ja pönttö ovat ostojuttuja. Muuten näperrykset ovat omiani.

Altaan reunalla on saippuakuppina pieni näkinkenkä...

 

En ole semmoinen söpöstelevä ihminen ollenkaan mutta tähän kylppäriin yritin keksiä yhtä ja toista tosi söpöä kuten tuon taulun ja lattialle laitoin pienen pitsiliinan matoksi.

Kylppärissä ei ole allaskaappia ja johonkin ne kylppärissä tarvittavat purkit ja purnukat on säilöttävä joten niitä varten rakentelin kaapin. Lasit ja lasihyllyt ovat semmoista kovaa muovia joita tulee usein erilaisista pakkauksista. Tähän(kin) kaappiin olen saanut idean Pinterestistä.

Keltaisen talon kellari eli nukkekotijuttuja

Keltaisen talon alakerrassa on kellari.

 

Sinne mennään ulkokautta.

 

Kellarissa on, kuten ruokakellareissa yleensä on, paljon ruokaa.

 

Kellarin perällä on  Tyynen ja Topin viinivarasto. Hieman vaatimaton mutta sitäkin laadukkaampi.

Saunailtoja varten löytyy myös laatikollinen olutta.

Korissa on Tyynen leipomia leipiä ja croissantteja ja vieressä tarjoittimellinen juustoja .

Kaapin reunoilla roikkuvat kuivatut valkosipulit ja chilit.

 

Lattialla säkeissä on perunoita ja porkkanoita ja korissa kaalia ja palsternakkaa.

Puutiinuun Tyyne on säilönyt syksyllä sieniä.

 

Hyllyillä on hilloja, hyytelöitä, hunajaa ja erilaisia säilykkeitä.

Kellarissa säilyvät myös ruokatavarat kuten piirakat ja makkarat.

Kellaria varten pakoitin itseni kokeilemaan kaikenlaisten pienten ruokajuttujen kuten perunoiden, porkkanoiden, omenoiden, valkosipuliletin, makkaroiden, leipien  ja chilien tekemistä Fimo-massasta ja taikataikinasta (leivät). Ne olivat ihan uusi aluevaltaus minulle ja arvostankin nyt entistä enemmän heitä, jotka näitä väsäävät. Nimittäin jo aiemmin näperämäni etiketit valmiisiin hillopurkkeihin olivat nakkisormilleni ja kärsimättömyydelleni aikamoista korkeakoulua. Kaalit ja naatilliset palsternakat ovat ostojuttuja Etsystä.

Halusin kokeilla myös minikokoisten korien punontaa. Korit on punottu paperinarusta ja alun vaikeuksien jälkeen sekin homma alkoi sujua. 

Erityisen innoissani olen jälleen lampusta. Tuo sinappituubin yläosa sopii kyllä tosi hyvin tuollaiseksi kellarin valaisimeksi.

Solmittu räsymatto vol II ja ohje

 

 Mielessä oli muhinut ajatus verkkopohjalle solmitusta  (kierrätys)räsymatosta.

Kun Käsityömessuilta löytyi verkkopohja, en malttanut alkaa leikkaamaan räsyjä itse vaan ostin valmista trikookudetta ja tein siitä maton.

Ne räsyt (ja vintillä odottavat t-paitakassilliset) eivät jättäneet rauhaan joten kokeilin sitten  maton solmiamista itseleikatuista kuteista. Niistä tuli sitten tämä ehkä kynnysmatoksi sopivamman värinen matto. 

Maton tekeminen ei ole vaikeaa mutta valmista ohjetta en siihen löytänyt joten jotta kenenkään ei  tarvitsisi keksiä pyörää uudelleen, tässä ohjeenpoikasta tämmöisen maton tekemiseen:

 

Taito shopista hankin valmiin mattopohjan. Ohjeita metsästäessäni törmäsin useasti varoitukseen siitä että samannäköinen liukuestepohja olisi hommaan turhan pehmeä ja helposti repeävä. Muistelen kuitenkin mummon joskus 60-luvulla juuri sellaiseen pehmeään pohjaan solmineen maitopussista leikattuja soiroja matoksi.

Messuilta ostin valmista trikookudetta joista tuo yksivärinen oli aika ohutta verrattuna raidalliseen.

Tuohon 50 x 70 mattoon kudetta meni parin kilon verran.

Aluksi pätkin kuteen noin 20 senttisiksi pätkiksi mutta onneksi en pätkinyt koko määrää kerralla sillä omaan makuuni sellaiset hapsut olivat liian pitkiä. Noin 15 cm, jopa alle oli sopiva pituus.

Toista mattoa varten pesin ison kasan vanhoja t-paitoja ja muita trikoovaatteita. Pesin, koska ne olivat odotelleet jo tovin vintillä muovikassissa ja haisivat tunkkaiselle.

Niiden leikkaaminen oli odottamattoman nopeaa ja kivaa puuhaa. Leikkauspuuhissa huomasin että KANNATTAA EHDOTTOMASTI tehdä erilaisista materiaaleista koepaloja.

Osa t-paidoista oli vanhoja, paksuja ja tukevia ja niistä saattoi leikata aika kapeitakin soiroja. Mukana oli myös ketjuliikkeiden ohuen ohutta trikoota, josta leikkasin jopa 3 cm levyistä soiroa.

Leikkaamalla soiro ja solmiamalla se, saa tuntuman sopivan levyisestä soirosta. Niin ja pituus on myös ihan makuasia. Eikä mielestäni ole niin nuukaa siitä että soirot olisivat yhtä pitkiä.

Ennen solmiamista kannattaa kantata maton pohja virkkaamalla sen ympärille kiinteitä silmukoita kuteella. Ensimmäisen maton kanttasin sillä trikookuteella ja tämän toisen jostain projektista jääneellä ontelokuteella.

Käytin numero kuutosen koukkua ja virkkasin ihan tavallisia kiinteitä silmukoita yhden jokaiseen "ruutuun". Kulmissa virkkasin kulmaruutuun yhteensä 4 kiinteätä silmukkaa; kaksi ennen kääntymistä ja kaksi käännöksen jälkeen.

 Solmiamisohjeita on paljon erilaisia; hevosenhäntäsolmuja, yhtä solmua ja kahta solmua. Sitten vielä se, mihin solmu tehdään ja miten tiheään solmuja tehdään.

Minä solmin kuteet kuvan mukaisesti pohjan ruutujen risteyskohtaan. Ihan yhtä hyvin olisin voinut solmia aina ruudun toiseen reunaan.

Käytin vain yhtä solmua sillä trikookude kiristyi helposti pitäväksi ja kaksi solmua olisi ollut aika paksu juttu.

 

Solmiamistiheyskin on solmijasta kiinni. Tähän räsykudemattoon solmin kuiteita välillä jokaiseen kulmaan ja välillä jätin joka toisen kulman somimatta. Ihan siitä yksinkertaisesta syystä että itseleikatut kuteet olivat niin paksuja ja peittäviä ettei niitä todellakaan tarvinnut sen tiheämpään solmita.

 Tämän valmiista kuteesta tehdyn maton somut on solmittu  jokaiseen kulmaan sillä  yksivärinen kude oli ohutta. 

Vaikka tähän mattoon hankin yhtä paljon kirjavaa ja yksiväristä kudetta niin tuon paksuuseron vuoksi käytin ohutta yksiväristä kudetta enemmän jotta matto ei olisi ihan niin kirjava.

 Itseleikattujen kuteiden mattoon valitsin vaatekasasta sinisen, vihreän ja ruskean sävyisiä kankaita.

Tummansinisiä t-paitoja oli monta mutta vain yksi kirkkaan turkoosi eikä vaalean vihreitäkään ollut kuin yksi. Halusin matosta tasaisen kirjavan joten solmin maton pieni pläntti kerrallan vuorotellen eri kulmista aloittaen joten noita erikoisvärejä riitti koko maton alueelle.

Muutoin kuteet olivat korissa sekaisin ja otin aina sen värin mikä sattui käteen osumaan.

Nousussa nyt...

 Viime viikonloppuna täällä Jyväskylässä oli Kädentaitomessut. Maanantain lehdessä oli juttua messuista ja pinnalla olevista käsityötrendeistä; amppeleista ja minitekstiileistä.

Haastateltava arveli että seuraava nousija olisi ryijy.

Taidanpa olla aika lailla trendien harjalla sillä netissä notkuessani takaraivoon on jäänyt ajatus verkkopohjalle solmeillusta räsy(ryijy)matosta... Siihen samaan tyyliin kuin aikoinaan mummo solmi mattoja maitopusseista leikatuista soiroista ja naapurin täti astetta hienommin valmiina ostetusta muovinauhasta.

Messuilta löytyi verkkopohja. Ihan tähän tarkoitukseen sopiva sillä liukuestematon kestämättömyydestä oli netissä varoiteltu. Niin ja sitten tietysti trikookudetta. Valitsin meleerattua ja kirjavaa harmaata sillä halusin päästä hommiin HETI .

 

Kotona kerin trikookudevyyhdit ja leikkelin niistä pätkiä .

Ennen solmimisen aloittamista virkkasin trikookuteella reunukset verkkopohjaan jotta matto olisi napakampi. Ohjeen sain Taito Keski-Suomen  kojulta josta ostin verkkopohjan.

 Sitten vaan ahkeraa solmuntekoa ja yllättävän nopeasti pikkuinen kynnysmatto olikin valmis!

Kun matto oli vasta suunnitelmissa, olin ajatellut tekeväni sen kierrätysmateriaaleista eli itse leikkaamistani (t-paita)räsyistä jotka komeroita siivotessa nostin vintille odottelemaan inspiraatiota. Niistä olisi tullut aika kirjava matto. Oikeastaan aika kiva... hmm...

 

Keltainen talo

Talo alkaa olla valmis.

Siis TALO.

Onhan siinä vielä hurjasti puuhaa ennen kuin saan sen sisustettua mutta että sen sisustamisen voi aloittaa niin kylläpäs tuntuu kivalta!

 

Alun perin tein talosta kolmikerroksisen. Siis kolmella asuinkerroksella ja romuvintillä.

Sitten näin jossakin nukkekodin kellarin ja minun alkoi myös mieli tehdä sellaista. Ja missäs ne tämän huushollin pyykit sitten pestäisi kun talossa ei ole saunaa eikä kodinhoitohuonetta?

Siispä taloon piti lisätä vielä pohjakerros. 

Ihan helppoa se ei ollut sillä alkuperäisessä talossa oli jo ulko-ovi ja muutoinkin talo oli jo koottu.

Pohjakerros rappusineen on siis erillinen palanen.

 

 

Katon alla on romuvintti. Vintille pääsee tikkaita pitkin. Siis sitten kun saan tikkaat rakennettua.

 

 Ylimmässä asuinkerroksessa on makuuhuone ja kylppäri.

Keskikerroksessa on olohuone ja työ/kirjastohuone.

Alimmassa kerroksessa on eteinen ja keittiö.

 

Pohjakerroksessa on kodinhoitohuone josta pääsee saunaan ja se kellari jonne mennään ulkokautta.

Kerrosten välillä on portaat mutta pohjakerrokseen mennään kuvitteellisen takaportaikon kautta eteisestä kodinhoitohuoneeseen.

 Talo on "sähköistetty".Se tarkoittaa sitä että jokaisessa kerroksessa olevat lamput on kytketty pattereilla toimivaan rasiaan ja rasiat on kätketty talon ulkoseinässä oleviin "ilmalämpöpumppukoteloihin". Paitsi vintillä jossa paristokotelo on vinttikomerossa.

 

Pientä viimeistelyä vielä on talon ulkokuoressakin mutta seuraavaksi alan näperrellä kalusteita taloon.