Valoa pimeyteen

Vaikka päivät ovat vielä pitenemässä, voi ihan hyvin varustautua vääjäämättä koittavaan pimeään aikaan. Varsinkin, jos tekemiset ovat kovin vähissä ja sattuu löytämään vintistä kullan kukertavan keittiölampun ja muistaa että autotallissa on vielä mustaa spray-maalia...

 

Kun lampusta riisuu turhat sähköt ja irrottaa lasikuupan, voi selkävaivainenkin ihan helposti tuunata kultauksen piiloon mustan maalin alle.

Tätä lamppua ei ole enää tarkoitus laittaa keittiöön, sisälle ollenkaan, vaan ulos oven pieleen.

 

Ihan pimeäksi ei tämä lamppu jää vaikka sähköt otettiinkin pois sillä minulla on kasapäin "jouluvaloja" joista yhden rimpsun aion tunkea tuon kuupan sisään. Kunhan yöt alkavat taas pimentyä.

 

 Ihan mukavalta lisältä tämä mustaksi spreijattu vempele näyttää noiden muiden mustien juttujen seassa tuossa oven pielessä.

Sininen on kesäväri

 Elämä on edelleenkin kovin verkkaista, jopa niin että kauppareissut jonne Ake on minut viime aikoina ottanut mukaan, tuntuvat suurelta seikkailulta. Ja valitettavasti väsyttävät yhtä lailla kun olisi suuremmankin seikkailun kokenut.

Kotona on aikaa katsella nurkkia sisällä ja ulkona ja keksiä tekemistä jota ei kuitenkaan voi tehdä.

Onneksi Ake on kiltisti kantanut multapusseja ja ruukkuja jotta olen saanut suurimman osan kesäkukista laitettua, puhumattakaan äidistäni joka on kitkenyt ja auttanut monin eri tavoin noissa ulkohommissa.

Sisällä olen  kaivanut esille sinivalkoiset astiat kaapista.

Taitaa olla niin että sininen väri on minun kesävärini.

Tänä kesänä sitä sinistä väriä on meille tullut enemmänkin. Lääkärireissulla karkasin kangaskauppaan ja ostin sinivalkoista kangasta keittiön kapaksi.

Sitten alkoi keittiön matto tuntua liian tummalta.

Vintiltä löytyi valkoinen matto ja tällä kertaa kauppareissulla livahdin Sinelliin ostamaan kangasväriä.

Sitten piti miettiä miten maton kuvioisin.

Lopulta päädyin leimailemaan koko maton perunan puolikkaan muotoisella leimalla. Lisäsin siniseen väriin hieman vettä jotta kuviot olisivat vähän eri värisiä. Kirjavassa kun lika ei niin helposti näy. Ehkä.

 

Ainakin yhden koiranpojan mielestä matto sopii erittäin hyvin päikkäripaikaksi.

Kaipuu kakkonen

Ennen selkäleikkausta aloitin neuloa toista Kaipuu -huivia.

Tarkoitus oli tehdä huivi harmaa-sinappisen värisenä mutta Titityyssä oli mallihuivi joka oli neulottu harmaasta ja Isagerin Alpaca kakkosen upeasta harmaan vaaleanpunaisesta.

Siispä valitsin samat värit vaikka vaaleanpunaista en oikein tunne omaksi värikseni.

Huivi kyllä on aika ihana! Aivan ihmeellistä kuinka mytystä voi kuoriutua hieno huivi pingoituksen jälkeen.

 

Vauvan peitto, kukkasia ja möhkäle olohuoneessa

Aloitin jo aikaisemmin virkkaamaan vauvan peittoa palasista. Päivänkakkaroita ja lemmikkejä. Peitto valmistui sopivasti kun lemmikit alkoivat kukkia ja pieni poika syntyi.

 Tuntuu että ihan päivittäin pihalla tapahtuu jotakin. 

Koska en ole viherpeukalo ja aika noviisi näissä pihapuuhissa niin minusta on aina jonkinlainen ihme kun näen uusien kukkasten nousevan mullasta.

Nämä pienet särkyneet sydämet ovat valloittaneet alaa kukkapenkeistä niin että niitä kai pitäisi jo vähän harventaa.

 

Omenapuut ovat nupullaan mutta luumupuu on jo täydessä kukassa ja odottelee pölyyttäjiä. Pitänee laittaa, siis pyytää Akea laittamaan, ne hyönteishotellit paikoilleen houkuttelemaan pörriäisiä .

Viimeksi valittelin sitä, ettei istuminen vielä oikein onnistu. Kävellen, seisten tai maaten ei neulehommat ja virkkaaminen onnistu mutta on kai pakko  tunnustaa että huonekalu joka on ulkonäkönsä perusteella saanut jo monta kaatistuomiota, minulta, mutta Ake on aina pitänyt pintansa ja tämä möhkäle on jäännyt olohuoneen telkkarinurkkaan.

 Tämän möhkäleen ansiosta olen pystynyt jatkamaan keskeneräisiä neulomuksiani.

Pari tyynyä kriittisiin paikkoihin ja tuoli sopivaan asentoon. Siinä pystyn katsomaan telkkarin tarjontaa ja tekemään käsitöitä. Ihanaa!

Edelleenkään ei möhkäleen ulkonäkö minua miellytä mutta ilman sitä käpristelisin tekemisen puutteesta sillä istuminen normaalissa istuma-asennossa ei vielä onnistu.

Lupaan, että möhkäle saa jäädä meille enkä enää pelottele sitä kaatiskuormaan joutumisella. ...eri asia sitten missäpäin tuolin sijoituspaikka tulee jatkossa olemaan.

Iso kasa tyynnyjä ja kaksi korituolia sekä nillitystä nettishoppailusta

Kuukausi sitten ässän mallinen selkäni nikamasiirtymineen ja kulumineen operoitiin useamman ruuvin ja titaanipalasen avulla suoraksi. Pikku hiljaa totuttelen rangan uuteen asentoon ja yritän välttää isompia touhuja. Helpommin sanottu kuin tehty sillä kirjojen ja telkkarin annin lisäksi olen kaivautunut yhä syvemmälle netin kaiken maailman ihanille sivustoille ja mieli palaa päästä pihalle tekemään vaikka mitä!

Lämpiminä ja aurinkoisina päivinä olen tepsutellut ympäri pihaa (ja keksinyt kaikenlaista puuhaa "sitten kun") Kovin pitkään en jaksa pystyssä olla joten Ake kantoi vintiltä vanhan hetekan terassille minulle daybediksi. Matto patjaksi ja paljon tyynyjä tukemaan minut hyvään asentoon.  Ihan mielelläni menen välillä tuonne lepäämään.

Osa tyynyistä on viime kesänä ompelemiani farkkutyynyjä ja muutaman romanttisemman pitsityynyn ompelin pikkuhiljaa sitä mukaan kun selkä kesti istumista.

 

Kodinhoitohuoneeseen olen haaveillut paria korituolia jossa voisi istuskella saunan jälkeen.

Meidän vanhat korituolit eivät kokonsa puolesta mahtuneet tuonne sillä huoneen ovi on vain 70 cm leveä.

Parolan rottingin korkeampi Lumikenkä -tuoli olisi ollut SE tuoli mutta taloudellisista seikoista johtuen ne olivat vielä unelmointilistalla. 

Helmikuussa pongasin Anntila.comista Annon mustat kivannäköiset korituolit ja kun oikein telkkarissa mainostettiin alennuksesta niin ostoskoriinhan ne menivät. Mutta tuoleja ei sitten kuulunutkaan. Soittelin asiakaspalveluun josta kerrottiin että tuolit ovat tulossa mutta vasta maaliskuun lopulla. Odotetaan, ajattelin. Tuoleja ei alkanut kuulua määräaikaan mennessä joten soitin asiakaspalveluun uudelleen. Ovat tulossa sanottiin. Viikon kuluttua sain epämääräisen sähköpostin jossa luki "tuotetta ei saatavilla". Miksi? Eikös sen pitänyt olla jo tulossa? Soitto asiakaspalveluun jossa hämmentynyt asiakaspalvelija ei asiasta tiennyt yhtään mitään. Laitoin minä kyllä sähköpostiakin sinne asiakaspalveluun ja pyysin siihen vastaamaan mutta taitavat olla liian kiireisiä sitä tekemään...

Ei tarvitse Anttila.comista meille mitään tilata.

Synttäreitteni kunniaksi sain alennuskupongin Kodin1:een. Sielläpä sattui olemaan juuri samoja tuoleja ruskeana! (No onhan se samaa firmaa Anttilan kanssa) Postimyyntipuolella minulle sanottiin, ettei alennus koske korituoleja koska ne eivät ole huonekaluja vaan puutarhahuonekaluja!!!

Ihan uskomatonta! Päätin kuitenkin kokeilla onneani paikallisessa myymälässä. Soitto sinne ja minut toivotettiin iloisesti tervetulleeksi hakemaan tuolit ja alehintaan!  

 

Tuolien välissä on pieni metallinen pöytä jonka löysin kirpparilta ja jonka tarkoitus oli mennä pihalle kukkapylvääksi mutta pienen puukannen avulla siitä tuli kiva pikkupöytä johon laskea saunajuomat.

Korituoleille ompelin gobeliinista tyynyt. Gobeliinista tein aikoinaan patjan tässä tilassa aiemmin olleeseen puusohvaankin. Sohvan ulkoistin alaoveen pieleen. Jos joku vaikka haluaisin saunan jälkeen vilvoitella siellä.

Kaipuu

Kirpparilta löysin pussillisen Isagerin ihanaista ohutta Alpaca ykköstä. Huivilankaa siis. Sopiva huiviohje löytyi aika nopsasti Titityyn sivulta. Tämä Kaipuu.

Mallihuivi on neulottu paksummasta Isagerin Alpakasta, kakkosesta nimittäin mutta en antanut sen haitata intoani ja iso (siis pitkä) huivihan tästä tuli nelosen puikoilla vaikka puolet langoista jäi käyttämättä.

Tykkään kovasti huivin väreistä ja huivin ohje oli lopulta niin simppeli että kävin ostamassa langat toiseenkin huiviin. Tällä kertaa sitä Alpaca kakkosta.

 Tuommoinen nypyläpäättely ohuella langalla paksuilla puikoilla meenasi viedä hermot joten jossain vaiheessa nappasin toiseen käteen virkkuukoukun ja päättelin sillä. Huomattavasti helpompaa mutta toisen huivin päättelen sitten "oikeasti". Ehkä.

Vihreää!

Alaoven pieleen piti jo viime syksynä saada naulakko pienille pihatyökaluille. 

Onneksi tuuma jäi toteuttamatta sillä vinttiä penkoessani löysin jo vuosia sitten tekemäni hyllykokeilun. Silloin hylly tuntui liian kruusatulta päätyäkseen käyttöön mutta nyt se vaikutti juuri sopivalta tähän tarkoitukseen. Varsinkin kun alakerran ovenpielien (ja ovien) vihreää maalia oli vielä puoli purkillista jäljellä ja laatikosta löytyi hyllyn tyyliin sopivat koukutkin.

 

Hyllyn alle laitettiin vielä Ikean tanko sillä ihan varmasti ripustettavaa riittää kunhan kesäpuuhat alkavat.

Maalaaminen oli niin kivaa että nappasin vanhan keittiöjakkarankin maalattavaksi (Koska ulkona auringonpaisteessa pystyi hiomaan. Sisällä sitä hommaa en olisi viitsinyt tehdä).

Keittiöjakkara ei jää tuohon oven pieleen vaan sen paikka on kodinhoitohuoneessa.

 

Huomasittehan kivan kyltin oven pielessä valokytkimen vieressä? Sen hommasin Kylttikaupasta jo ennen joulua. Hilpeyttä on herättänyt myös vessan "Asiaton oleskelu kielletty" -kyltti...