Joulukuun 4. päivä

No niin. Tässäpä tätä meikäläisen arkea.

Opetan tänä vuonna Tonttumetsän alakoulun eppuluokkalaisia. Ja ihana luokka minulla tänä vuonna onkin! Aktiivisia ja oppivaisia lapsia.

No, tämä etupulpetin Ville ei aina jaksa keskittyä kouluhommiin. Tuntuu että sillä on usein muurahaisia pöksyissä tai sitten se on vaan ihastunut takana istuvaan söpöön Meeriin.

Muistutan Villeä siitä että nämä kouluhommat kannattaa tehdä täällä koulussa niin ei jää niin paljon kotihommia. Kotihommiahan tulee kun tunnilla puuhaa muuta kuin sitä mitä tunnilla pitäisi.

Kyllä Ville yleensä jaksaa hommat hoitaa sillä uuden opetussuunnitelman mukaisesti opetukseni on mahdollisimman toiminnallista. Ensi tunnilla meillä on matematiikkaa ja mennään ulos heittelemään käpyjä tai lumipalloja. Siis harjoittelemaan yhteenlaskua kun pallot heitetään vahtimestarin rakentamaan maalitauluun.

 

Eikä se mikään ihme ole jos vaikka Ville olisikin ihanstunut Meeriin sillä soma pieni hiirittyttöhän Meeri onkin.

No tämä tunti jatketaan vielä lukemis- ja kirjoitusharjoituksia.

Joulukuun 3. päivä

Tiiiii-naaaaaa!

Mitä ihmettä täällä meidän keittiön lattianrajassa oikein on?

Ovi???

 

-Niin tuo. Se on semmoinen tonttuovi.

-Tonttuovi? Mutta onhan meillä jo ovi. Ja tuo on sitäpaitsi ihan liian pieni meille tontuille. Mikä sua oikein viiraa? 

-No ei kun se on semmoinen tonttuovi. Kaikilla on nykyään semmoinen. Siis ihan vaan koristeena. Ei se johda minnekään. Eikös olekin söpö? Mä tein sen ihan itse!!

-No en mä nyt söpöydestä tiedä mutta nooo..onhan se ihan hieno. Rappuset ja kaikki. Teitkö ihan tosiaan itse?

 

-Kävin Penan verstaalla tilaamassa uuden pallin työpöydän ääreen ja samalla sitten hukkapaloista siellä väkersin. Kun Penalla on siellä hyvät työkalut millä puuhata. Olisipa meilläkin sellainen verstas...

Joulukuun 2. päivä

Ehdin juuri kehuskella kuinka ihana talo meillä on. No onhan se mutta voi räkä miten paljon aikaa ja vaivaa ison talon lämmittäminen näin talvella vaatii!

Kesällä oli kaikenlaista muuta hommaa niin että polttopuiden hankkiminen jäi vähemmälle.

Nyt on sitten ihan pakko hoitaa homma kotiin ja pilkkoa loputkin pöllit vajan nurkalta.

 

Onneksi metsuri-Pekka pätki kaadetut puut sopiviksi pölleiksi moottorisahalla jo kesällä. Kallelle jäi vaan pöllien halkominen.

Minä tyhmä menin tarjoamaan apuani Kallelle ja jouduin vetämään kelkalla klapit katokseen. Mikä homma! Note to myself: ÄLÄ mene tarjoutumaan avuksi jos et tiedä mihin olet ryhtymässä. Nämä ulkohommat saavat jatkossa olla miesten hommia meidän huushollissa.

 

No koko lauantaihan tässä hommassa meni mutta kyllä nämä puut varmaan pitävät meidät lämpiminä tämän talven.

Joulukuun 1. päivä

Hei vaan!

Muistatko vielä minut?

Olen se sama Tiina, jonka jouluvalmisteluja tämä eräs emäntä viime joulun alla tänne raportoi. Tai no sama ja sama. Nykyisin nimittäin olen ROUVA. Sain vihdoin naapurin Kallen tajuamaan  että tämän parempaa eukkoa ei mistään löydy, joten uutena vuotena vietimme kihlajaisia ja kesällä häitä.

Tämä vieressä istuva tyyppi on siis se Kalle.

 

Viime joulua vietin vielä omassa pienessä kodissani mutta häiden jälkeen muutimme Kallen kanssa vähän isompaan taloon. Kyllä muuten kelpaa nykyisin kun meillä on sisävessa ja oma saunakin!

Lupasin sille samaiselle emännälle että saa kyllä raportoida meidän elämää taas näin joulun alla.

Vaikka en kyllä oikein ymmärrä mitä raportoimista siinä on. Ihan tavallista elämää me tontut vietämme: minä käyn päivisin töissä ja Kalle myös. Paitsi että Kallella on vuorotyö. Hän kuuluu kotitonttujen heimoon joten heillä niitä kyttäyskeikkoja riittää varsinkin näin joulun alla mutta kyllä muulloinkin. Välillä päivisin ja välillä öisin.

Minäkin olen kotitonttu mutta maisterisnaisena ja pätevöityneenä opettajana jaan päivittäin oppeja paikallisessa alakoulussa enemmän tai vähemmän kovapäisille metsän lapsukaisille.

Talo tontin laidalla

Kirpparilta löytyneistä kortin kokoisista  valokuvakehyksistä se alkoi.

Niitä oli neljä samanlaista ja ne toivat mieleen ikkunat. Nukkekodin ikkunoiksi ne ovat hieman liian isot mutta talolyhtyyn juuri passelit.

Siispä höyläystä, sirkkelöintiä, ruuvaamista ja muutama ärräpääkin ja nyt meidän tontilla on sitten toinenkin talo.

 

Neljästä kehyksestä ei riittänyt ikkunoita tarpeeksi kaksikerroksiseen taloon joten tein semmoisia "pimeitä ikkunoita" vanerista ja puusoiroista. Soiroja liimasin pikaliimalla ikkunalaseihinkin sillä tykkään kovin tuollaisista  kolmiruutuisista ikkunoista.

 

Ne ärräpäät päästelin kun tein kattoa ja tuota lippaa. Katto ja lippa ovat vaneria joka on päällystetty kansalaisopiston puutyöroskiksesta pelastetuilla kaarnasoiroilla.  Ihan helppoa ei eri paksuisten ja kieroutuneiden palasten kiinnittäminen ollut ja onneksi kukaan ei katso katon sisäpuolelle.

Talo on tehty kotoa löytyneistä jämämateriaaleista. Siis paitsi nuo "oikeat ikkunat". Autokatoksen rakentamisesta oli jäänyt purkinpohjallinen maalia taloon ja ikkunan puitteet ovat samaa valkoista jolla Ake korjausmaalasi kesällä meidän talon ikkunat. Kivijalan ja katon käsittelin terassin öljyämisestä jääneellä terassiöljyllä ja vanerin paloja meiltä löytyy kun olen edelleen innostunut niistä minihommista.

Liitumaalia

Olin viikolla kivassa seurassa liitumaalauskurssilla.

Ihan rehellisesti sanottuna kurssille houkutteli enemmän mukava seura kun varsinainen innostus maaleihin tai maalaamiseen. Pari purkkia kalkkimaalia mulla oli komerossakin peruina aiheen itseopiskelusta.

Mulla oli mukana vanha moneen kertaan maalattu jakkara ja räikeän violetti pärekori.

Värikarttoja tutkiessani innostuin kauniin harmaasta sävystä. Muistikuvani mukaan kalkki- tai siis liitumaalien värit olivat makuuni turhan puuterisia mutta tämä värivalikoima oli paljon laajempi.

Sitä kaunista harmaata ei ollut kuitenkaan pikkuisissa purkeissa joten päätin sooloilla ja sekoitin oman harmaan:

 

En ehtinyt illan aikana saada jakkaraa täysin kuivaksi joten jatkooin maalaushommia kotona eli tupsuttelin lähes kuivalla pensselillä vaalean harmaata sinne sun tänne. Vähän niinkuin kulumaa.

Lopuksi vielä vahasin tuolin.

Hieno tuli!

 

Kurssin vetäjä esitteli meille illan aluksi mihin kaikkeen noita maaleja voi käyttää.

Koska mulla oli kotona kaksi tylsää lampunvarjostinta ja sitä kalkkimaalia menneisyydestä niin pitihän sitäkin kokeilla. Siis kankaan maalaamista. Ei millään uskoisi että toinen varjostin oli kiiltävän musta ja toinen valkoinen. Nyt ne ovat tuollaisia vanhan violettisia tai minun silmääni kyllä siniharmaita.

 

Ai se pärekori?

No se oli kyllä niin retro väriltään että supaisin sen sillä kurssilta jääneellä sametin mustalla maalilla ja vielä vahasin pinnan.  Pitäisi käydä hakemasta rautakaupasta vielä paksua köyttä kahvoiksi.

 

Tämä on niin iso että tähän saa jemmattua aika monta keskeneräistä neuletyötä.

Mulla oliksi vielä pieni purkillinen kaunista ruosteenpunaista kalkkimaalia ja toinenkin parhaat päivänsä nähnyt pärekori...ja yksi pieni jakkara....ja semmoinen lyhty....

Kaikenlaisia hommia

Ihan aluksi on pakko esitellä kesäkukkaloistoa meidän pihalta. Koko kesän olen odotellut että talven kellarissa uinuneet polargoniat oikein ryöpsähtäisivät kukkimaan sillä sen verran ahkerasti olen niitä lannoittanut mutta nyt vasta, elokuun lopulla tuo ryöpsähdys on tapahtunut. Nuppujakin on niin paljon että toivottavasti ehtivät aueta ennen talven tuloa. 

Ja tässä on vain yksi erä polargonioista...

 

Esikasvatin myös monta pussillista samettikukkia. Minit eivät selvinneet pihalle asti ja nämä jättikokoiset valkoiset (niin pussissa luki) ja keltaiset pallukat ovat aukenivat kunnolla vasta viime viikolla.

Ihan pitää taas ensi keväänä miettiä että kannattaako se hurja purkkien, multien ja pienkasvihuoneviritelmien kanssa pelaaminen.

 

Viime talvena sain äidiltä pari himoitsemaani wieniläistuolia. Autotallin nurkassa ne odottelivat kesää ja kivoja hiomissäitä ja suihkumaalauskelejä.

Jossain välissä (autokatoksessa) sain homman tehtyä.

 

Tuolit on kyllä kauniit mutta ei niissä pitkään tee mieli istua  eli istumamukavuus ei kyllä ole näissä kummoinen.

Tuolien lisäksi halusin uusia meidän ruokapöydän päällä olleen lampun. Jotakin kevyttä ja korimaista ei kuitenkaan osunut silmiin kauppareissuilla. Omassa pihassa sitten kuitenkin. Nimittäin kirpparilta aikoinaan eurolla ostettu nuhjaantunut ruukunsuojus. Pesin sen juuriharjalla ja siinähän se oli. Uusi lamppu.

 

Eräässä facebook-ryhmässä on oikea pullolamppuvillitys. Siis pulloja joko lampunjaloiksi tai sitten pullon sisälle valot. Meidän ikkunalaudalle sopi paremmin tuo ensin mainittu.

Tämän kesän fiksujen tekemisten sarja taitaa olla tässä.

Pakko nimittäin tunnustaa että nukkekotihommat ne vaan edelleen kiinnostaa minua. Semmoiset pienet piperrykset. Viimeinen villitys ovat nämä Tyyne ja Topi. Kun en tiennyt mistä saisin hankittua persoonallisen vanhemman pariskunnan (tehdasvalmisteisia en halunnut) päätin kokeilla niiden tekemistä itse. 

Seuraavaksi suunnittelen pariskunnalle kodin. Hankalaa se saattaa olla sillä Tyyne ei ole mikään tyyni täti vaan hänellä tuntuu olevan aikamoinen oma tahto ja selvät sävelet siitä millainen talon pitää olla. Minä en ole asiasta aina ihan samaa mieltä...