tiistai 15. heinäkuuta 2014

Tonttuilua

Harva remppaa tekemätön tajuaa, kuinka paljon pohjatyötä kaikenlainen "pieni pintaremonttikin" vaatii. Puhumattakaan työn määrästä, sen NÄKYMÄTTÖMÄN työn määrästä, kun kunnostetaan vanhaa.
Koolataan vinoja seiniä tai kattoa ja etsitään vanhoja koolauksia, jotka eivät todellakaan ole siellä missä niiden luulisi olevan. Kutsutaan sähkömies ja putkimies uusimaan putkia ja sähköjä, jotka lopulta jäävät näkymättömiin. Ja maksavat maltaita. Ja sitten levytetään  enemmän tai vähemmän vinoja ja epämääräisen kokoisia pintoja, jotka on pakko tasoittaa MONEEN kertaan välillä hioen, jotta niistä tulisi siistit sitten joskus kun ne maalataan.
En MILLÄÄN jaksaisi odottaa sitä näkyvää pintaa ja sisustusvaihetta kun puoli kerrosta on evakossa olohuoneessa ja kipsilevypölyä on siivousyrityksistä huolimatta ihan joka paikassa.
Siispä puuhastelen kaikenlaista. 
Vähemmän tärkeää mutta piristävää.


Täällä ihastelin mahtavan kaunista kesäkeittiötä ja bongasin kivannäköiset puutarhatontut.
Ja niille tehdyt myssyt.
Lähipiirini on melko puutarhatonttukielteinen, enkä itsekään ole järin innostunut yli-imelistä tontuista mutta tämä versio iski ja upposi. Varsinkin ne myssyt.
Ja niinpä Pera Puutarhatonttu kotiutui meille ja sai päähänsä  näihin säihin sopimattoman villaisen myssyn.
Nyt Pera etsii paikkaa pihassamme.
Ehkä tuossa rappusilla toivottamassa tervetulleiksi kaikki tulijat?
Tai sitten kukkapenkin kätköissä pelottelemassa linnut mansikoiden kimpusta?


Tai ehkä vartioimassa halkovarastoa sitten joskus kun ne takkapuut saadaan sinne?


Voisihan se Pera tykätä tarkastella marjapensaita ja omenapuita tuosta terassilta käsin.


Tai ehkä se haluaisi seistä töröttää tuossa pelargonioiden vieressä keskellä pihaa.


Paitsi että ihan oman turvallisuutensa vuoksi siirsin Peran vähän syrjemmälle.
Pihan perälle kompostorin ja kottareitten luo.


 Jk. Pera on aika raskas.Se EI ole helposti siirreltävissä esimerkiksi matkalaukussa ulkomaiden hiekkalaatikolle...
 
 
 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti