Vuosia, vuosia sitten neuloin itselleni villapaidan ohuesta merinovillasta.
Istutetut hihat eivät istuneet ja vartalo-osuus oli lyhyt ja leveä. Paitaa ei tullut käytettyä mutta en saanut aikaiseksi purkaakaan sitä. Ennen kuin joulun alla kun mieleni alkoi tehdä lämmintä tunikaa. Semmoista Veera Välimäen Still light-tyylistä.
Mulla oli kyllä ohje ja lankakin passasi Still lightin neuletiheyteen mutta koska mieleni teki myös aivotonta telkkarineuletta, muokkasin tunikan ihan perusneuleeksi.
Tämmöiseksi makkarankuoreksi.
Tämmöisillä muodoilla varustetulle ei ohut ja pintaa nuoleva neule ole esteettisesti paras valinta . Pikkuisen auttaa Mark&Spencerilta hankittu "tunika-alushame-paita" joka antaa neuleen laskeutua makkaroiden kohdalta hieman paremmin.
Mutta neule on i-ha-nan lämmin!
Niin lämmin että puikoille piti saada toinenkin aivoton telkkarineule.
Tämä on vielä hiukkaisen enemmän makkarankuori ainakin näin ensituntumalta mutta löystynee hieman käytössä. Tämä valmistui nimittäin vasta eilen illalla.
Mitähän sitten keksisi telkkarineuleeksi?
Nuo ovat kauniita, eivätkä näytä miltään makkarakuorilta. Mä en enää viitsi tehdä neuleita, kun ei ole pitäjiä.
VastaaPoistaHienot tunikat! Mullakin on tuo Still light mutta harmittavan monesti unohtuu kaapin perälle, pitääkin kaivaa se heti takaisin käyttöön.
VastaaPoista