Onneksi autotallista löytyi perunalaatikko ja kirpparilta minihintaan tuommoiset pyörät. Perunalaatikko sai mäntysuopa-harja -käsittelyn, kuivatuksen helteisen auringon alla ja sitten pyörät alleen.
Ja hups vaan, meilläkin on trendikäs (ja tässä asumisen ahtaudessa käytännöllinen, sillä se mahtuu toistaiseksi vielä puusohvan alle) lehtilaatikko alati kasvavalle sisustuslehtipinolle.
Ja minulla on onnellinen olo kun jotakin näkyvää valmista olen saanut tehtyä!
Tiedän NIIN tunteen... Välillä tulee oikein turhautumisen huippu, kun tuntuu ettei tästä tuu yhtään mitään ja tuntien työ ei näy missään! Mutta sitten yks kaks, kun valmista (ja lopullista!) pintaa tulee, niin työ tekijäänsä kiittää. Tsemppiä siis!
VastaaPoistaAppivanhemmilla on noita perunakoppia kymmeniä ja just viikko sit pyysin appiukolta tuollaista, ihan samaa tarkoitusta varten :) KIva on!