Tonttuilua

Harva remppaa tekemätön tajuaa, kuinka paljon pohjatyötä kaikenlainen "pieni pintaremonttikin" vaatii. Puhumattakaan työn määrästä, sen NÄKYMÄTTÖMÄN työn määrästä, kun kunnostetaan vanhaa.

Koolataan vinoja seiniä tai kattoa ja etsitään vanhoja koolauksia, jotka eivät todellakaan ole siellä missä niiden luulisi olevan. Kutsutaan sähkömies ja putkimies uusimaan putkia ja sähköjä, jotka lopulta jäävät näkymättömiin. Ja maksavat maltaita. Ja sitten levytetään  enemmän tai vähemmän vinoja ja epämääräisen kokoisia pintoja, jotka on pakko tasoittaa MONEEN kertaan välillä hioen, jotta niistä tulisi siistit sitten joskus kun ne maalataan.

En MILLÄÄN jaksaisi odottaa sitä näkyvää pintaa ja sisustusvaihetta kun puoli kerrosta on evakossa olohuoneessa ja kipsilevypölyä on siivousyrityksistä huolimatta ihan joka paikassa.

Siispä puuhastelen kaikenlaista. 

Vähemmän tärkeää mutta piristävää.

 

Täällä ihastelin mahtavan kaunista kesäkeittiötä ja bongasin kivannäköiset puutarhatontut.

Ja niille tehdyt myssyt.

Lähipiirini on melko puutarhatonttukielteinen, enkä itsekään ole järin innostunut yli-imelistä tontuista mutta tämä versio iski ja upposi. Varsinkin ne myssyt.

Ja niinpä Pera Puutarhatonttu kotiutui meille ja sai päähänsä  näihin säihin sopimattoman villaisen myssyn.

Nyt Pera etsii paikkaa pihassamme.

Ehkä tuossa rappusilla toivottamassa tervetulleiksi kaikki tulijat?

Tai sitten kukkapenkin kätköissä pelottelemassa linnut mansikoiden kimpusta?

 

Tai ehkä vartioimassa halkovarastoa sitten joskus kun ne takkapuut saadaan sinne?

 

Voisihan se Pera tykätä tarkastella marjapensaita ja omenapuita tuosta terassilta käsin.

 

Tai ehkä se haluaisi seistä töröttää tuossa pelargonioiden vieressä keskellä pihaa.

 

Paitsi että ihan oman turvallisuutensa vuoksi siirsin Peran vähän syrjemmälle.

Pihan perälle kompostorin ja kottareitten luo.

 

 Jk. Pera on aika raskas.Se EI ole helposti siirreltävissä esimerkiksi matkalaukussa ulkomaiden hiekkalaatikolle...

 

 

 

Naapurikyttääjä

 

Meillä oli ennenkin  ikkunan alla taso.

Jostain syystä sen käyttö oli satunnaista. Eikä sitä ainakaan ruokailupaikkana käytetty.

Nyt kun ruokapöytä on edelleen evakossa olohuoneessa , olemme olosuhteiden pakosta siirtyneet ruokailemaan ikkunan ääreen.

Niin mukavaksi paikaksi se osottautui että sitä varten piti hommata sopivat tuolitkin.

Ihanat ystävät toivat Ikea tilauksemme (Bekväm -porrasjakkara on sopivasti korkeampi kuin tavallinen tuoli ja matalampi kuin tavallinen porrasjakkara) niin että kyllä kelpaa kahvitella ja samalla seurata mitä Ilveskujalla tapahtuu. Juu, minä olen se naapurikyttääjä!

 

Tuonne nurkkaan jätettiin rempassa sopiva tila jo aiemmin esittelemälleni puulaatikolle.

Laatikon pohjassa on pyörät joten se on helppo vetää tarvittaessa esille.

Siis silloin kun  on aika tyhjentää sinne jemmatut tyhjät pullot.

 

Ei kun sittenkin...

Ennen keittiön ruokailupuolella näytti tämmöiseltä.

Ihan tarpeeseen tämmöiselle astiahamsterille olivat nuo kaapit tuolla seinustalla mutta työtaso pakkasi olemaan vain tavaroiden säilytyspaikka.

 

Harkitsin jo koko kaapistosta luopumista jotta ruokailutilasta tulisi suurempi.

Ainakin työtasosta olin valmis luopumaan.

Että jos alakaapistosta tehtäisi 50 senttinen normaalin 60 senttisen sijaan ja sen päälle laaatikosto, puutaso ja sitten lasikaappi. Vähän niinkuin irrallinen vitriinikaapisto.

Sitten näin jossain sisutuslehdessä lasikaapiston, joka ulottui kattoon saakka.

Ymmärtäväinen keittiökauppias teki lisätilauksen eikä remppamieskään hermostunut vaikka niitä yläkaappeja joutui vähän odottelemaan.

Tämmöinen siitä sitten tuli.

 

Lattiassa on rusketusraidat sen kymmensenttisen kavennuksen vuoksi mutta parin viikon kuluttua pitäisi näyttää toisenlaiselta kun lattiamies tulee.

Ja saadaan laitettua kattolistatkin.

 

Kilpaileva yritys

Sisällä remppa senkun jatkuu. Hitaasti mutta onneksi varmasti.

Kyllä monta kertaa on tullut mieleen että uuden tekeminen olisi paljon nopeampaa; vanha kun pitää ensin purkaa, siivota, hioa, puhumattakaan kaikista tavaroista joita on siirreltävä rempan tieltä...

Välillä puuhastelen ulkona jotakin näkyvämpää.

Viime kesänä kun pihaa laitettiin, ihastelin Kekkilän pyöreitä askelpolkulaattoja.

 Ne sopisivat hyvin oikopoluksi tuonne puukatokselle.

 

Ja muutaman voisi laittaa tuonne puukatoksen eteenkin.

Ryhdyin sitten kilpailevaksi yritykseksi Kekkilälle.

Autokatoksessa valmistuu neljä ämpärinpohjaa kerrallaan. Puolivalmiit odottelevat kuivumista ja ne ihan valmiit on laitettu jo maahan.

Uusi elämä

Kirpparilla, korulaatikkona, oli vanha ravistunut puinen juustomuotti.

Juustoa siinä ei enää ehkä tekisi. Ei taitaisi kestää tämä muotti semmoista.

 

Mutta mäntysuopapesun ja mehiläisvahauksen jälkeen sen kyljet kiilsivät kauniisti.

 

Laitoin vielä silikonitassut alle ja muotti oli valmis vastaanottamaan uuden tehtävänsä  keittiön tasolla.

 

Meidän keittiössä on avohyllyjä!

Ruokailupuolelta katseltuna keittiö näytti ennen tämmöiseltä.

Ikkunan vasemmalla puolella oli vähän laskutilaa, liesi, vähän laskutilaa ja jääkaappipakastin.

Keittiön avohyllyt ovat mielestäni kauniita mutta omaan keittiööni en niitä ollut laiskana pölynpyyhkijänä halunnut. Nykyinen keittiö on kuitenkin niin suuri että ajattelin parin hyllyn sopivan tänne keventämään yleisilmettä.

Jääkaappi on entisen jääkaappipakastimen paikalla ja sitten onkin vaan työtasoa sillä lieden paikka siirtyi keittiön toiselle puolelle. Yläkaapin ja liesituulettimen paikalle laitettiin avohyllyt.

Keittiön "työpuolella" on kattoon upotetut valot ja yläkaappien alareunoissa on lednauhat.

Halusin kuitenkin tuohon avohyllyn viereen vielä lampun.

Lamppua ja radiota varten sähkömiehet laittoivat pistorasian  ylähyllyn korkeudelle (radion taakse)

Kööpenhaminan matkalla löysin hyllyn reunaan kiinnitettävän pienen ja kevyen työvalon "romukaupasta". Jielden olisin halunnut mutta en löytänyt sopivan kokoista. Yhden ison ihanan kyllä mutta seinälle ei Ake sitä painonsa vuoksi olisi laittanut kun en ollut tajunnut pyytää häntä seinien laitto vaiheessa tekemään seinään vahvistusta semmoista varten.

 

Kööpenhaminan reissulta mukaan lähti tämmöinenkin herrasväki.

Siivous on välinelaji!

 

Tästä kuvasta se alkoi.

Entisen kodin siivouskomero oli keittiössä. Se oli  täynnä tavaraa; imuri, silityslauta ja -rauta, riepuja purkkeja ja pulloja sekä paljon myös siivoamiseen kuulumatonta tavaraa kuten vasara, taskulamppu jne. Kylppärin pyykkikomeroon olin lisäksi ahtanut ämpärin, mopin ja ikkunanpesuvälineet.

Tämän kodin "mastersiivouskomero" oli keittiössä keskikerroksessa. Pieni ja ahdas.

Moppi ja osa varusteissa olivat alakerran pyykkikaapissa.

Yläkerrassa ei siivousvälineitä säilytetty.

Jos siivous ei kuulu lempilajeihin, ei sitä  viitsi harrastaa hyvilläkään välineillä, elleivät ne ole helposti saatavilla.

Tein sitten siivousvälinesuunnitelman...

Keittiön siivouskomero on ihan tavallinen 60-senttinen komero.

Hylly asennettiin siten, että sen alle mahtuu ämpäri. Ja jotta moppi mahtuisi komeroon myös, hyllyn takareunasta sirkkelöitiin 15 sentin pala pois.

Ämpärin viereen mahtuu korillinen pesuaineita ja seinällä on vielä korit ja koukut muille siivousvälineille. Hyllylle mahtuu imuri ja rikkaharjasetti.

Tiskiallaslaatikoista yhdestä tein tarvikelaatikon tiskitavaroille.

Yläkerran vierashuoneen syvennyksessä säilytetään imuria ja yläkerran kylppärin allaskaappi on varattu ämpärille ja vessanpesukamppeille. Myös keskikerroksen allaskaapin hylly mitoitettiin siten, että kaappiin mahtuu vessanpesuvehkeet. Vessakäynnillä voi sitten pesaista koko vessan jos inspiraatio iskee.

 

Alakerran kodinhoitohuone on vielä ihan vaiheessa mutta sinne tai oikeastaan teknisen tilan puolelle on tulossa siivouskomero, johon aion väsätä tuon ideakuvan mukaisen väliseinän.

Siinä kaapissa säilytetään harvemmin tarvittavia siivousvälineitä kuten ikkunanpesuria ja erilaisia kiilloitusaineita. Ja koska siivouskomero on teknisessä tilassa, sijoitetaan siivouskomero siten että sen ja seinän väliin jää paikka, jonne mopit saa roikkumaan ja kuivumaan näkymättömiin.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty??