Joulukuun 11. päivä

Tänään mä en ehdi höpötellä mitään.

On pakko saada nämä jutut valmiiksi. 

Heti koulun jälkeen tulin tänne koneen ääreen ja kello on jo vaikka mitä ja mä vaan OMPELEN!

Joulukuun 10. päivä

 Tänään on ihan pakko kirjoittaa joulukortit.

Aikamoinen pino niitä onkin sillä nyt on muistettava lähettää kortteja myös Kallen sukulaisille ja ystäville.

Kalle lupasi auttaa etsimällä osoitekirjan ja liimaamalla postimerkit.

Siis postimerkit.... Vai halvattu! Mä olen unohtanut ostaa ne!!!

No pääasia että saan kortit kirjoitettua. Kalle ehtii varmaan huomenna käydä postissa hakemassa merkit ja postittamassa kortit.

Kun tässä ei nyt ole sitä merkkien liimaamista niin Kalle lupasi pakata pari valmista joululahjaa. 

Olen neulonut patalappuja ja huovuttanut pannunalusia sukulaisille ja ystäville.

Vaikka näppärä mies Kalle onkin niin aika vaikeaa tuo paketoiminen tuntui olevan.

Piti sitten itse näyttää miten homma tehdään.

Kalle toi minulle paketoitavaksi itse rautalangasta vääntämiään naulakoita. Ne ovat oikeasti aika hienoja. 

Aika tehokasta toimintaa. Saimme joulukorttien lisäksi aika monta pakettia paketoitua. 

Ja kyllä Kallestakin oli apua kun hän haki paperia ja narua ja löysi vielä sen kadoksissa olleen teippirullankin.

Niin ja keitti minulle sitten vielä iltakahvitkin.

Joulukuun 9. päivä

Tervetuloa meille joulupuurolle!

Meillä on tapana kutsua ystävät joulun alla puurojuhliin. 

 

Tarjoillaan puuroa sokerin ja kanelin kanssa. Paitsi että Kalle haluaa puuroonsa voisilmän.

 

Minä sain viime jouluna puurosta mantelin ja niinpä vaan pääsin (????) naimisiin!

Tänä vuonna mantelin sai Kerttu. Nyt pitäisi sitten löytää hänelle sopiva sulhasehdokas. Tykkäisiköhän Pena Kertusta....?

Joulukuun 8. päivä

Tänään me päätettiin Kertun kanssa yhdessä leipoa.

Ihan vaan pullaa ja pipareita. 

 

Minä olin tehnyt piparitaikinan ei edellisenä iltana ja kun sain tehtyä pullataikinan nousemaan, aloittelin leipomista.

Piparkakkutalo kuuluu myös ohjelmaan mutta sen ehdin tehdä sitten myöhemmin.

Kertun heiniä on pullien leipominen. Minä toimin paistajana. Hitsi kun mäkin oppisin joskus tekemään näin kauniita ja tasaisen kokoisia pullia.

 

Kun piparit ja pullat oli paistettu me tietysti maistelimme niitä. Ihan vaan muutaman... 

Mitenkä minusta tuntuu että joulupullia ja pipareita joutuu leipomaan vielä toisenkin kerran ennen joulua?

Joulukuun 7. päivä

Meilläpäin on satanut jonkin verran lunta. Ja koska ulkona oli kiva keli ja minä pääsin hyvissä ajoin koulusta, päätimme lähteä Kallen kanssa ulkoilemaan.

Kalle tykkää murtomaahiihdosta mutta minä en. Hikistä ja tylsää puuhaa.

Teimme siis kompromissin ja läksimme laskemaan mäkeä.

 

Kalle haki varastosta sukset ja sauvat ja minä hain meidän kelkan.

Kiipesimme tuonne pellon takana olevalle mäennyppylälle.

Ihan kuin "Jänojussin mäenlasku"-laulussa Kallekin mahtaili taidoillaan ja halusi näyttää minulle kuinka sitä mäkeä lasketaan. Paitsi että tässä mäessä ei siis ole hyppyriä.

No niinhän siinä kävi kuin laulussakin ja Kalle kaatui mukkelismakkelis niin että lumi pöllysi.

Vaan ei se Kallea haitannut. Nappasi sukset kainaloon ja kiipesi nyppylälle uudelleen (ja uudelleen ja uudelleen...) ja laski oikein mallikkaasti mäen alas.

 

 

Mulla oli siis kelkka.

 

Lasten kanssa koulussa laskemme mäkeä liukureilla joten tämmöinen iso ja raskas kelkka vähän pelotti...

Ja ihan samalla tavalla minäkin pyllähdin hankeen kuin Kallekin.

Laskimme mäkeä hämärän tuloon asti ja läksimme sitten kotiin iltapalalle.

Olipa kiva ulkoiluiltapäivä!

Joulukuun 6. päivä

Tänään on joulukuun 6. päivä.

Siis Suomen itsenäisyyspäivä.

Aamulla ensi töiksemme kävimme nostamassa lipun salkoon.

Päivä sujui rauhallisesti. Minä neuloin ja Kalle luki minulle ääneen kirjaa. Kun alkoi hämärtää, sytytin kynttilöihin tulet.

Siinä kynttilän valossa me Kallen kanssa kahviteltiin ja herkuteltiin juhlapäivän kunniaksi Sacher-kakulla.

Oho. Nyt eksyi kyllä ihan väärä kuva tähän. Kuvausassari-Ottohan se siinä vetää sikeitä Suomen lipun alla.

Joulukuun 5.päivä

Tässä on ystäväni Pena.

Kalle kutsuu häntä selän takana Palli-Penaksi. Kettuilee ja taitaa olla hieman mustasukkainen.

Pena on tämän kylän taitavin puuseppä ja hänellä olemme teettäneet meidän kotiin jos jonkinlaisia kalusteita. Ja niitä palleja myös.

Varmaan aiheellista selittää tämä pallijuttu:

Vaikka asumme synnyinseudullani Keski-Suomessa, olen viettänyt lapsuuteni ja nuoruuteni Savossa. Siellä tuollainen pieni selkänojaton tuoli on palli.

Voi sitä nauruntyrskeen määrää jonka sain osakseni nuorena opiskelijaneitosena kun täällä Keski-Suomessa puhuin palleista. Siis pienistä tuoleista.

Kyllähän minä sitten pian opin sanomaan että jakkara mutta edelleen minulta lipsahtaa välillä että palli-jakkara...

Ja Kallea harmittaa että olen niin hyvää pataa Penan kanssa ja mielelläni vierailen hänen verstaallaan. Joskus ihan vaan huvikseni haistelemassa puun hajua ja ihastelemassa valmiita pal..jakkaroita ja muita huonekaluja.

 Tänään kävin hakemassa Penalta tilaamani JAKKARAN. Se tulee ompelupöytäni ääreen.

Samalla keräsin Penan verstaan lattialta, luvan kanssa, puupalasia koulun askarteluhommiin.

No, olkoon. Kerron vielä tämänkin: Jos tuo pallihomma naurattikin opiskelukavereita niin kyllä minäkin olin ihmeissäni kun ensimmäistä kertaa luin paikkallislehdestä tavaratalon mainoksen jossa mainostettiin naperopäiviä. Meilläpäin Savossa napero on pikkupojilla. Pissimistä varten.