Tässä on ystäväni Pena.
Kalle kutsuu häntä selän takana Palli-Penaksi. Kettuilee ja taitaa olla hieman mustasukkainen.
Pena on tämän kylän taitavin puuseppä ja hänellä olemme teettäneet meidän kotiin jos jonkinlaisia kalusteita. Ja niitä palleja myös.
Varmaan aiheellista selittää tämä pallijuttu:
Vaikka asumme synnyinseudullani Keski-Suomessa, olen viettänyt lapsuuteni ja nuoruuteni Savossa. Siellä tuollainen pieni selkänojaton tuoli on palli.
Voi sitä nauruntyrskeen määrää jonka sain osakseni nuorena opiskelijaneitosena kun täällä Keski-Suomessa puhuin palleista. Siis pienistä tuoleista.
Kyllähän minä sitten pian opin sanomaan että jakkara mutta edelleen minulta lipsahtaa välillä että palli-jakkara...
Ja Kallea harmittaa että olen niin hyvää pataa Penan kanssa ja mielelläni vierailen hänen verstaallaan. Joskus ihan vaan huvikseni haistelemassa puun hajua ja ihastelemassa valmiita pal..jakkaroita ja muita huonekaluja.
Tänään kävin hakemassa Penalta tilaamani JAKKARAN. Se tulee ompelupöytäni ääreen.
Samalla keräsin Penan verstaan lattialta, luvan kanssa, puupalasia koulun askarteluhommiin.
No, olkoon. Kerron vielä tämänkin: Jos tuo pallihomma naurattikin opiskelukavereita niin kyllä minäkin olin ihmeissäni kun ensimmäistä kertaa luin paikkallislehdestä tavaratalon mainoksen jossa mainostettiin naperopäiviä. Meilläpäin Savossa napero on pikkupojilla. Pissimistä varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti