Meidän suvun korimestari on Lyyli-mummo.
Niin kauan kuin muistan, Lyyli on väsännyt koko suvun tarpeiksi koreja; käsityökoreja, puukoreja, leipäkoreja, pyykkikoreja. Just name it!
Lyyli-mummo on jo monena vuonna yrittänyt innostaa minua opettelemaan korinpunontaa mutta jotenkin olen ajatellut että se ei ole minun juttuni. Ei sovi minun hermoilleni.
Tänä vuonna mummo sai minut ylipuhuttua kokeilemaan korintekoa. Kerttu-serkkukin lupasi tulla koritalkoisiin.
Jo tässä vaiheessa minun on pakko tunnustaa että oli suuri VIRHE lupautua tämmöiseen hommaan joulukiireiden aikaan. Koulussa on arviointihommaa, askartelua ja joulujuhlaharjoituksia. Siis aikamoista hässäkkää.
Kotonakin olisi joulupuuhaa. Varsinkin kun vietämme nyt ensimmäistä joulua Kallen kanssa omassa kodissamme. Kaikenlaista stressiä siis sen lisäksi että korinpunonta ei ole ikinä minua innostanut. Eikä oikeastaan innostanut nytkään.
Kerttu-serkun korintekele alkoi kasvaa silmissä ja hän suunnitteli tekevänsä korit kaikille ystävilleen joululahjoiksi.
Minulla ei sujunut yhtä hyvin.
Ne halvatun suikaleet eivät totelleet käsiäni ollenkaan.
Eivät, vaikka Lyyli-mummo ihan kädestä pitäen minua auttoi.
Häpeä tunnustaa mutta lopulta potkaisin sen p####leen korintekeleen huitsin nevadaan. Tai ainakin yritin.
No kyllä siitäkin tekeleestä lopulta kori tuli kun Lyyli-mummo auttoi.
Mutta älkää odottako että saatte joululahjaksi minun tekemiäni koreja. Korintekohommat jätän ihan suosiolla muille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti