Mielessä oli muhinut ajatus verkkopohjalle solmitusta (kierrätys)räsymatosta.
Kun Käsityömessuilta löytyi verkkopohja, en malttanut alkaa leikkaamaan räsyjä itse vaan ostin valmista trikookudetta ja tein siitä maton.
Ne räsyt (ja vintillä odottavat t-paitakassilliset) eivät jättäneet rauhaan joten kokeilin sitten maton solmiamista itseleikatuista kuteista. Niistä tuli sitten tämä ehkä kynnysmatoksi sopivamman värinen matto.
Maton tekeminen ei ole vaikeaa mutta valmista ohjetta en siihen löytänyt joten jotta kenenkään ei tarvitsisi keksiä pyörää uudelleen, tässä ohjeenpoikasta tämmöisen maton tekemiseen:
Taito shopista hankin valmiin mattopohjan. Ohjeita metsästäessäni törmäsin useasti varoitukseen siitä että samannäköinen liukuestepohja olisi hommaan turhan pehmeä ja helposti repeävä. Muistelen kuitenkin mummon joskus 60-luvulla juuri sellaiseen pehmeään pohjaan solmineen maitopussista leikattuja soiroja matoksi.
Messuilta ostin valmista trikookudetta joista tuo yksivärinen oli aika ohutta verrattuna raidalliseen.
Tuohon 50 x 70 mattoon kudetta meni parin kilon verran.
Aluksi pätkin kuteen noin 20 senttisiksi pätkiksi mutta onneksi en pätkinyt koko määrää kerralla sillä omaan makuuni sellaiset hapsut olivat liian pitkiä. Noin 15 cm, jopa alle oli sopiva pituus.
Toista mattoa varten pesin ison kasan vanhoja t-paitoja ja muita trikoovaatteita. Pesin, koska ne olivat odotelleet jo tovin vintillä muovikassissa ja haisivat tunkkaiselle.
Niiden leikkaaminen oli odottamattoman nopeaa ja kivaa puuhaa. Leikkauspuuhissa huomasin että KANNATTAA EHDOTTOMASTI tehdä erilaisista materiaaleista koepaloja.
Osa t-paidoista oli vanhoja, paksuja ja tukevia ja niistä saattoi leikata aika kapeitakin soiroja. Mukana oli myös ketjuliikkeiden ohuen ohutta trikoota, josta leikkasin jopa 3 cm levyistä soiroa.
Leikkaamalla soiro ja solmiamalla se, saa tuntuman sopivan levyisestä soirosta. Niin ja pituus on myös ihan makuasia. Eikä mielestäni ole niin nuukaa siitä että soirot olisivat yhtä pitkiä.
Ennen solmiamista kannattaa kantata maton pohja virkkaamalla sen ympärille kiinteitä silmukoita kuteella. Ensimmäisen maton kanttasin sillä trikookuteella ja tämän toisen jostain projektista jääneellä ontelokuteella.
Käytin numero kuutosen koukkua ja virkkasin ihan tavallisia kiinteitä silmukoita yhden jokaiseen "ruutuun". Kulmissa virkkasin kulmaruutuun yhteensä 4 kiinteätä silmukkaa; kaksi ennen kääntymistä ja kaksi käännöksen jälkeen.
Solmiamisohjeita on paljon erilaisia; hevosenhäntäsolmuja, yhtä solmua ja kahta solmua. Sitten vielä se, mihin solmu tehdään ja miten tiheään solmuja tehdään.
Minä solmin kuteet kuvan mukaisesti pohjan ruutujen risteyskohtaan. Ihan yhtä hyvin olisin voinut solmia aina ruudun toiseen reunaan.
Käytin vain yhtä solmua sillä trikookude kiristyi helposti pitäväksi ja kaksi solmua olisi ollut aika paksu juttu.
Solmiamistiheyskin on solmijasta kiinni. Tähän räsykudemattoon solmin kuiteita välillä jokaiseen kulmaan ja välillä jätin joka toisen kulman somimatta. Ihan siitä yksinkertaisesta syystä että itseleikatut kuteet olivat niin paksuja ja peittäviä ettei niitä todellakaan tarvinnut sen tiheämpään solmita.
Tämän valmiista kuteesta tehdyn maton somut on solmittu jokaiseen kulmaan sillä yksivärinen kude oli ohutta.
Vaikka tähän mattoon hankin yhtä paljon kirjavaa ja yksiväristä kudetta niin tuon paksuuseron vuoksi käytin ohutta yksiväristä kudetta enemmän jotta matto ei olisi ihan niin kirjava.
Itseleikattujen kuteiden mattoon valitsin vaatekasasta sinisen, vihreän ja ruskean sävyisiä kankaita.
Tummansinisiä t-paitoja oli monta mutta vain yksi kirkkaan turkoosi eikä vaalean vihreitäkään ollut kuin yksi. Halusin matosta tasaisen kirjavan joten solmin maton pieni pläntti kerrallan vuorotellen eri kulmista aloittaen joten noita erikoisvärejä riitti koko maton alueelle.
Muutoin kuteet olivat korissa sekaisin ja otin aina sen värin mikä sattui käteen osumaan.
